Bumerangin paluu muokkaa suomalaista työelämää

Suomalaisessa työelämässä on tapahtumassa hiljainen mutta vahva murros. Yhä useampi asiantuntija, joka on aikoinaan vaihtanut maisemaa, päättää palata takaisin vanhaan työnantajaansa. Tätä ilmiötä kutsutaan bumerangityövoimaksi, ja se on noussut yhdeksi puhutuimmista aiheista henkilöstöjohtajien keskuudessa. Eikä ihme, sillä paluumuuttaja tuo mukanaan arvokasta osaamista, tuoreita näkökulmia ja syvällisen ymmärryksen yrityksen kulttuurista. Kiinnostavaa kyllä, myös digitaalinen pelaaminen on omaksunut tämän saman paluun teeman, kun pelaajat palaavat tuttuihin kasinoihin kokeiltuaan muita vaihtoehtoja. Esimerkiksi suosittu pelialusta boomerangcasinofi.org heijastaa tätä samaa ilmiötä, jossa kokemus ja tuttuus yhdistyvät tuoreeseen energiaan.

Miksi sitten yhä useampi ammattilainen tekee paluun entiseen työpaikkaansa? Syyt ovat moninaiset, eivätkä ne liity pelkästään palkkaukseen tai etuuksiin. Monelle kyse on työyhteisön merkityksestä, siitä että hyvät työkaverit ja luottamuksellinen ilmapiiri ovat lopulta niitä asioita, joita ei osaa arvostaa ennen kuin ne ovat poissa. Toiset palaavat, koska uusi työpaikka ei ole vastannut odotuksia, tai koska he kaipaavat syvempää merkitystä ja mahdollisuutta vaikuttaa asioihin, jotka ovat heille sydäntä lähellä. Yrityksen näkökulmasta bumerangit ovat usein kullanarvoisia, sillä heidän perehdyttämiskäyränsä on lyhyempi ja he ovat valmiita tuottamaan täydellä teholla nopeammin kuin täysin uudet tulokkaat.

Kokemuksen tuoma viisaus onkin yksi keskeisimmistä syistä, miksi yritykset ovat alkaneet rakentaa aktiivisia paluumuutto-ohjelmia. He ymmärtävät, että työntekijä, joka on nähnyt muualle ja tullut takaisin, tuo mukanaan parhaat käytännöt kilpailijoilta ja ripauksen innovatiivisuutta, jota ei saavuteta pelkällä sisäisellä koulutuksella. Samalla hänen verkostonsa ovat laajentuneet, mikä avaa ovia uusille yhteistyömahdollisuuksille. Ei siis ihme, että monet organisaatiot pitävät nykyään yhteyttä entisiin työntekijöihinsä säännöllisesti ja kutsuvat heitä mukaan yrityksen tapahtumiin.

Paluun mahdollistaminen vaatii kuitenkin nöyrää asennetta molemmilta osapuolilta. Työnantajan on kyettävä näkemään paluumuuttaja uudessa valossa – ei karkulaisena, vaan arvokkaana resurssina, joka on kartuttanut kokemustaan. Työntekijän puolestaan on hyväksyttävä, ettei työpaikka ole välttämättä täysin muuttumaton, vaan myös hänen poissaolonsa aikana on tapahtunut kehitystä, johon on sopeuduttava. Tämä molemminpuolinen joustavuus ja avoimuus ovat onnistuneen paluun perusta, ja niiden puuttuessa kokemus voi kääntyä pettymykseksi. Parhaimmillaan paluu on kuitenkin kuin vanhan ystävän tapaaminen – kaikki on tuttua, mutta samalla jotenkin virkistävän uutta.

Yksi mielenkiintoinen piirre on, miten eri toimialat suhtautuvat bumerangityöntekijöihin. Seuraavassa taulukossa on eritelty tyypillisiä piirteitä eri sektoreilla:

Toimiala	Suhtautuminen bumerangeihin	Tyypillinen perehdyttämisaika	Suurin paluun motiivi
Teknologia	Erittäin myönteinen, aktiivinen rekrytointi	Lyhyt, nopea tuottavuus	Innovaatio ja projektien haastavuus
Julkinen sektori	Varovaisen myönteinen, prosessikeskeinen	Kohtalainen, byrokratian vuoksi	Työaika ja työn vakaus
Palveluala	Neutraali, tapauskohtainen arviointi	Lyhyt, käytännönläheinen	Asiakassuhteet ja tuttu tiimi
Teollisuus	Myönteinen, kokemuksen arvostus	Kohtalainen, turvallisuuskoulutus	Kilpailukykyinen palkkaus

Kun verrataan bumerangia täysin uuteen työntekijään, nousee esiin useita selkeitä eroja. Paluumuuttaja omaa jo valmiiksi sosiaalisen pääoman, joka on rakentunut vuosien aikana. Hän tuntee organisaation epäviralliset säännöt ja osaa toimia tehokkaasti ilman jatkuvaa kysymistä. Toisaalta häneltä saattaa puuttua se tuoreen tulokkaan into, joka syntyy uutuudenviehätyksestä ja halusta todistaa oma pätevyys. Monet esihenkilöt ovatkin huomanneet, että paras lopputulos saavutetaan, kun tiimissä on sekä paluumuuttajia että uusia kasvoja – näin yhdistyvät kokemuksen syvyys ja uuden energian tuoma virta.

Kun tuttu vetää puoleensa – psykologinen näkökulma

Ihmismieli toimii mielenkiintoisella tavalla. Kun olemme poissa tutusta ympäristöstä, alamme usein muistella menneitä positiivisten lasien läpi. Tämä psykologinen ilmiö, jota voisi kutsua nostalgian vahvistukseksi, saa meidät kaipaamaan asioita, jotka ovat meille ennestään tuttuja ja turvallisia. Töissä tämä tarkoittaa sitä, että entinen työkaveri, tutut käytävät ja ymmärrys siitä kuinka asiat toimivat, muuttuvat houkutteleviksi tekijöiksi varsinkin silloin, kun nykyinen työpaikka aiheuttaa stressiä tai turhautumista. Samalla tavoin myös viihteen parissa käyttäjät palaavat usein sinne, missä heillä on jo ollut hyviä kokemuksia – se on inhimillistä ja ymmärrettävää.

Paluun monet hyödyt – ja yksi varjopuoli

On helppo nähdä bumerangityövoiman positiiviset puolet, mutta kuten kaikessa, myös tässä on kääntöpuolensa. Yksi selkeä haaste on se, että paluumuuttaja saattaa jäädä vanhoihin kaavoihinsa ja vastustaa muutoksia, jotka ovat tapahtuneet hänen poissaolonsa aikana. Lisäksi on tärkeää huomioida, että kaikki eivät ole halukkaita palaamaan, ja se on täysin ok. Paluun ei tarvitse olla pakollinen askel uralla, vaan se voi olla yksi vaihtoehto muiden joukossa. Työnantajan tehtävänä on luoda puitteet, jotka mahdollistavat palaamisen, mutta varsinainen päätös on aina yksilön. Tässä muutamia keskeisiä huomioita, jotka kannattaa pitää mielessä:

• Paluumuuttaja on usein valmis liikkeelle nopeammin, koska organisaatio on hänelle tuttu.
• Yrityskulttuurin ja arvojen uudelleen omaksuminen voi olla yllättävän helppoa, jos ne ovat pysyneet samoina.
• On tärkeää varata aikaa avoimelle keskustelulle siitä, mitä odotuksia molemmilla osapuolilla on.
• Uratavoitteet voivat olla muuttuneet, joten paluutyöntekijä ei välttämättä halua samoja tehtäviä kuin aiemmin.
• Hyvä paluuprosessi on suunniteltu etukäteen, eikä sitä hoideta mututuntumalla.

Tulevaisuus on avoin – mihin suuntaan kehitys jatkuu?

Olisi rohkeaa väittää, että bumerangityövoima on ohimenevä muoti-ilmiö. Pikemminkin kaikki merkit viittaavat siihen, että se on tullut jäädäkseen, kun työmarkkinat muuttuvat joustavammiksi ja yksilöiden urapolut monipuolistuvat. Yritykset, jotka osaavat kohdella paluumuuttajia arvokkaasti ja aidosti, tulevat todennäköisesti menestymään työnantajakilpailussa. Samalla työntekijät saavat lisää vapautta kokeilla siipiään ilman pelkoa siitä, että ovet sulkeutuisivat lopullisesti. Lopulta kyse on siitä, että molemmat osapuolet ymmärtävät toistensa tarpeita ja ovat valmiita joustamaan – silloin palaaminen ei ole askel taaksepäin, vaan eteenpäin uudella tavalla.

Usein kysytyt kysymykset bumerangityövoimasta

Mitä tarkoittaa bumerangityöntekijä?
Bumerangityöntekijä on henkilö, joka palaa entiseen työnantajaansa työskenneltyään välillä muualla. Ilmiö on yleistynyt erityisesti asiantuntijatehtävissä.

Onko paluu entiseen yritykseen merkki huonosta urasuunnittelusta?
Ei suinkaan. Päinvastoin, se kertoo rohkeudesta kokeilla uutta ja viisaudesta tunnistaa hyvän työpaikan arvo. Monelle se on myös looginen askel uralla, ei takaperin menemistä.

Miksi entiset työntekijät lopettavat alun perin?
Syitä on lukemattomia: halu kehittyä, parempi palkka, elämäntilanteen muutokset tai yksinkertaisesti uteliaisuus. Lähteminen ei tarkoita, että työpaikka olisi ollut huono.

Miten yrityksen kannattaa suhtautua paluupyyntöön?
Avoimesti ja ilman ennakkoluuloja. On tärkeää keskustella odotuksista, uusista tavoitteista ja siitä, mitä henkilö on oppinut poissa ollessaan.

Millaisia haasteita paluumuutto voi tuoda?
Yleisin haaste on vanhojen toimintatapojen ja uusien käytäntöjen yhteensovittaminen. Myös työyhteisön muuttuminen voi aiheuttaa sopeutumista, vaikka ilmapiiri olisikin hyvä.